"Joka ei ole nähnyt Samarian rotkoa ja Omaloksen aluetta, ei tunne Kreetaa."Kreetan sanotaan olevan kolmen maanosan, Euroopan, Afrikan ja Aasian keskipisteessä.
Kreetan luonto on erikoinen, kuin Jumala olisi halunnut luoda sen erityisellä huolella. Kreetan villi luonto, mahtavat vuoret ja kymmenet rotkot lumoavat kävijänsä. Rotkoja löytyy kaikkialta Kreetalla, mutta eniten niitä on Hanian läänissä. Siellä sijaitsevat "Valkoiset Vuoret" (Madares, kuten Kreetalla sanotaan), joka on noin neljäkymmentä kilometriä pitkä vuorijono, jonka viisikymmentä vuorenhuippua nousee yli 2000 metrin korkeuteen. Rotkoja löytyy yli kolmekymmentä! Suurin ja tunnetuin rotkoista on tietenkin Samaria, mutta kymmenkunta muutakin hieman lyhempää rotkoa on kauneudessaan ja jylhyydessään verrattavissa siihen.

Aikaisemmin järjestettyjä vaellusretkiä tehtiin lähinnä juuri Samariaan, mutta nykyisin paikalliset matkatoimistot eri puolilla Kreetaa tekevät retkiä useisiin eri rotkoihin. Joitain rotkoja mainostetaan kasvillisuuden runsaudella (esim. Agia Irinin rotko), joitakin perhosilla (esim. Imbros) jne. Eli rotkoja löytyy jokaiseen makuun ja niiden vaikeudessa sekä pituudessa on myös eroja. Kannattaa ottaa selvää kohteesta etukäteen, sillä oman kunnon huomioiminen on tärkeää.Helpoin tapa tutustua Kreetan rotkoihin on suomalaisten matkanjärjestäjien valmisretket. Niitä tehdään ainakin Samariaan ja Imbrokseen. Tätä hieman edullisempi vaihtoehto on ostaa retkipaketti kreikkalaisesta matkatoimistosta. Opastus on kaikilla mahdollisilla kielillä paitsi ei suomeksi. Mutta jos kielitaitoa ja rohkeutta riittää, on tämä hyvä ja turvallinen vaihtoehto. Järjestetyn retken etuna on, että oppaat pitävät huolta ryhmäläisistään. Toinen opas kulkee edellä, toinen "viimeisenä" ja kerää matkalle uupuneet aasitaksin kyytiin. Oppaat huolehtivat myös tarvittavista sisäänpääsy- ja laivalipuista (Samaria), joten itselle jää vain patikoinnin riemu.

Kaikkein edullisin ja omasta mielestäni mukavin tapa (olen kokeillut vuosien varrella nämä kaikki vaihtoehdot) on valita ensin kohde ja selvittää sitten, miten sinne pääsee omatoimisesti. Ainakin Haniasta ja Rethimnonista on erittäin hyvät linja-autoyhteydet Sfakian alueelle (Samaria, Imbros, Aradena, Ilingas jne.). Linja-autoasemalta voi ostaa esimerkiksi edestakaisen lipun Samariaan, vaikka mennessä bussi vie Omolokseen ja paluumatkalla bussiin noustaan joko Hora Sfakionista tai Sugiasta (olisiko rengasmatkalippu osuvampi ilmaus?). Linja-autossa rahastajat kyllä pitävät huolen siitä, että turisti osaa jäädä kyydistä oikealla pysäkillä!

Samaria
Sfakialaiset sanovat, että Kreetalla on vain yksi rotko, muut ovat pieniä kuiluja... Ehkä osasyynä tähän sanontaan on se, että Samaria liittyy hyvin oleellisesti Kreetan historiaan; se on eräänlainen Kreetan vapauden symboli. Monet kerrathan se on toiminut suojapaikkana taisteluissa ja koskaan sitä ei ole pystytty valloittamaan.

Samarian rotkossa näkee jos jonkinlaista vaeltajaa, mutta en suosittelisi sitä sellaiselle, joka hiukkaakaan epäilee omaa kuntoaan. Yksi erittäin tärkeä asia on kunnon jalkineet, jotka eivät ole liukkaat. Rotkon pohjalla kivet ovat sileiksi hioutuneita ja siellä liukastuu helposti. Rotkon pituus vaihtelee lähteestä riippuen 14. kilometristä aina 18. kilometriin. Oman varvastuntumani mukaan uskoisin matkan olevan portaiden yläpäästä laivarantaan noin 16 kilometriä. Olen patikoinut matkan kuusi kertaa, joten varvastuntumaa löytyy.

Samaria kuuluu Lefka Orin kansallispuistoon, joten rotkossa tulee muistaa noudattaa sääntöjä. Säännöt löytyvät lähtöpaikalta sekä esitteistä. Mainittakoon, että esimerkiksi uiminen rotkon pohjalla kulkevassa joessa on säännöissä sakon uhalla kielletty.

Samarian rotkossa voi sanoa, että "kaikki pelaa". Vesipisteitä on noin kilometrin parin välein, lepopaikkoja ja WC-palveluja löytyy myös ihan kiitettävän runsaasti. Metsänvartijat kulkevat edestakaisin rotkossa muuleineen ja tarvittaessa noukkivat nilkkansa nyrjäyttäneitä ja uupuneita kyytiin. He myös valvovat järjestystä ja siisteyttä alueella. Rotkosta löytyy myös lääkäri, joka tarvittaessa hurauttaa paikalle "lääkäri-ambulanssilla" eli aasilla. Vartijoilla on radiopuhelimet, joten he voivat hälyttää aina tarvittaessa apua paikalle.

Ennen Samariaan lähtöä kannattaa tutustua rotkon historiaan, sillä vuoteen 1962 (jolloin kansallispuisto perustettiin) rotkossa elettiin ja harjoitettiin monenlaisia elinkeinoja. Siellä on toiminut useampi saha, meijeri, öljynpuristamo, myllyjä (aikoinaan koko Kreetan vilja tuotiin sinne jauhettavaksi!). Siellä on viljelty oliiveja, tuotettu Kreetalle grillihiilet, kasvatettu karjaa ja kudottu kuuluisia sfakialaisia tekstiilejä. On uskomatonta, kuinka niin karussa ympäristössä on voitu elää, sillä alkumatkan portaat ovat rakennettu vasta patikoijia varten. Aikoinaan rotkon asukkaat sijoittivat puita kallionrakoihin ja niiden avulla kiipesivät pitkin jyrkänteitä.

Rotkon historiaa voi seurata aina muinaisille ajoille saakka. Rotkon päässä on sijainnut kuuluisa Tarran kaupunki jo vuonna 500 e.Kr. Tuolloin ilmeisesti myös rotkon nimi on ollut Tarra. Nimi Samaria uskotaan pohjautuvan Samarian kylässä sijainneen kirkon nimeen. Kirkkoa kutsuttiin Osia Maria ( ´sia Maria, sa Maria, Samaria). Kyseinen kirkko ei ole aivan polun varressa vaan sinne päästäkseen on nähtävä hieman vaivaa (opasteet auttavat). Mutta pieni kirkko on tuon vaivan arvoinen. Seinällä on kaiverrettuna vuosiluku 1379 ja seinämaalaukset ovat vuodelta 1740. Ovi on ainakin aikaisemmin ollut hyvin tiukka, muttei koskaan lukossa - joten kannattaa kiskaista kovaa.

Rotkon jyrkänteillä on muinaisten tietäjien olinpaikkoja, muinaisten jumalten pyhättöjä sekä onpa erään jyrkänteen huipulta löydetty jäänteitä muinaisesta esihistoriallisen ajan asutuksestakin. Eräässä polun kohdassa voit huomata, että maan alta puhaltaa kylmää ilmaa jalkoihisi. Täällä eleli yhden tarun mukaan Oraakkeli, toinen tarina kertoo tässä olleen Tuonelan virran suuaukko. Mitä enemmän rotkon historiaa tunnet, sen mielenkiintoisemmaksi patikkamatkasi voi muodostua.

Samarian kuuluisin ja kuvatuin paikka on Rautaportti. Se on leveydeltään vain 3,5 metriä ja sen seinämät nousevat äkkijyrkkänä 300 metrin korkeuteen. Tämä on se paikka, joka ei ole koskaan päästänyt sisäänsä valloittajia, ja sfakialaiset kutsuvatkin sitä vapauden portiksi. Rautaportin jälkeen maasto muuttuu helpompikulkuiseksi ja pian edessä alkaakin näkyä jo Libyan meri. Agia Rumelin kylässä on hotelleja ja tavernoja, mutta hintatasossa näkyy, ettei kilpailua ole... Muista säilyttää pääsylippusi koko matkan ajan, sillä rotkon lopussa on portti, jossa liput vielä tarkastetaan. Samarian vaelluksen jälkeen kannattaa muuten kurkistaa peiliin, sillä tarinan mukaan rotkon läpi kuljettuaan nuortuu monia vuosia...

Agia Rumelista voi jatkaa laivalla joko Hora Sfakioniin tai Sugiaan. Omatoimimatkalaisen kannattaa jo etukäteen selvittää laivojen aikataulut, jotta osaa ajoittaa patikointinsa siten, ettei myöhästy jatkoyhteyksistä. Aikataulut saa selville turistitoimistoista tai jo kotimaassa internetistä (sekä linja-auto- että laiva-aikataulut löytyvät - ja ovat vieläpä ihan paikkansa pitävät!).

Imbros
Jos Samarian rotkon pituus hirvittää, kannattaa suunnata Imbrokseen. Muutenkin Imbros on paikoin jopa jylhempi kuin Samaria. Omasta mielestäni Imbros on lähes Samarian veroinen.

Imbrokseen pääsee hyvin paikallisbussilla Haniasta ja Rethimnonista. Rahastaja hätistelee ulos Imbroksen kyläkaupan kohdalla, josta opasteet johdattavat rotkon alkupäähän. Imbros on "kesäkylä", jonka asukkaat muuttavat syksyn tullen alempiin kyliin, sillä kylä on yleensä läpi talven lumen peitossa! Kylässä on tavernoita, joissa tarjoillaan sfakialaisia perinneruokia, jos joku on niistä kiinnostunut.

Imbroksen rotko on pituudeltaan noin kahdeksan kilometriä ja se on suhteellisen helppokulkuinen myös tottumattomalle vaeltajalle. Polku on entinen "päätie" Hora Sfakioniin, joten se on suhteellisen tasainen. Ennen nykyisen autotien valmistumista vuorten yli oli rotko ainoa reitti Hora Sfakioniin!
Ilmeisesti on ainakin suunniteltu, että rotkoon tulisi pääsymaksu kuten Samariassakin on, sillä rotkon molemmissa päissä kököttää kopit lipunmyyntiä varten. Mutta nuo kopit ovat olleet tuossa jo niin kauan kuin minä muistan. Viime kesänä ainakin koppi seisoi iloisesti vinossa, eikä lipunmyyjää näkynyt.
[Korjattu tieto 22.11.2002: Artikkelin kirjoittamisen jälkeen Imbroksen rotkoon on tullut nyt pääsymaksu.]

Imbroksen rotko on vehreämpi kuin Samaria. Siellä kasvaa pohjallakin puita ja kukkasia. Kyläläisten vuohet laiduntavat rotkossa ja sen rinteillä, joten seuraakin löytyy. Alkumatkasta on kohta, jossa voi ihailla kauniita perhosia vuohien juottopaikan kohdalla.

Puolimatkan tietämissä on vanha vesisäiliö, johon vihmerä kyläläinen on pystyttänyt kioskin. Hänellä on siinä myös aasi parkissa, jos joku tarvitsee kuljetusapua. Huolto pelaa siis täälläkin. Tästä eteenpäin rotko muuttuu syvemmäksi ja kapeammaksi. Kapeimmalta kohdaltaan rotko on kaksi metriä leveä ja 300 metriä korkea. Välillä tuntuu kuin kävelisi tunnelissa.

Rotko päättyy Komitadesin kylään, jossa on ainoastaan muutama talo ja taverna. Kylästä voi ottaa kyydin tai kävellä (4,5 kilometriä) edelleen Hora Sfakioniin, josta pääsee palailemaan linja-autolla majapaikkaan. Linja-autot eivät käy Komitadesissa.

Muita rotkoja
Jos vaellusvarvasta vielä pakottaa, on Kreetalla tarjolla kymmeniä rotkoja lisää. Mainitsen tässä vain lyhyesti muutaman. Lisää tietoja saa patikointioppaista, joita myydään Kreetalla tai hakemalla internetistä.

Aradenan rotko Anapolista Loutroon ( Hora Sfakionista länteen) on yksi vaikuttavimmista Sfakian alueen rotkoista. Se näyttää aivan siltä kuin joku olisi leikannut vuoret halki puukolla. Tämä rotko vaatii vaeltajaltaan jo kokemusta ja kuntoa. Rotko päättyy upealle hiekkaranta- kaistaleelle meren rantaan.

Linja-autolla pääsee Hora Sfakioniin, josta voi ottaa kyydin tai vaikkapa patikoida Anapoliin. Loutrosta pääsee takaisin joko laivalla tai rantatietä pitkin.

Asfendoun rotko (Komitadesista hieman itään) lähtee Asfendoun kylästä ja päättyy Agios Nektoriosin kylään. Syvä, kapea ja hyvin vaativa rotko kokeneille vaeltajille.
Agia Irinin rotko (Samariasta länteen) on esitteiden mukaan kuuluisa runsaasta kasvillisuudestaan. Sinne tehdään "pakettimatkoja" ainakin Haniasta.

Jos haluaa patikoida vain aivan vähän, on ihanteellinen kohde tuolloin noin reilun kilometrin mittainen pieni rotko Akrotirin niemellä. Ensin lentokentän tietä lähes kentälle saakka, sitten opasteita seuraten ensin Agia Triadan luostariin, josta tie jatkuu Guvernetton luostariin. Luostareissa kannattaa matkalla myös käydä! Huomioitavaa on, että luostarit ovat kiinni siestan aikaan.

Guvernetton luostarin vierestä lähtee kivetty polku, joka johtaa luolakirkolle. Tästä vaan eteenpäin polkua, kunnes polku yhtäkkiä päättyy jyrkänteen reunalle. Reunaa pitkin laskeutuu polku rotkon pohjalle, jossa aikoinaan on ollut "alkuperäinen" Guvernetton luostari. Vanhasta luostarista on jäljellä muutama sortunut rakennus, rotkon seinämään rakennettu kirkko (käytössä edelleen, kannattaa käydä katsomassa) ja silta ei minnekään. Kannattaa käydä itse katsomassa, mitä tämä tarkoittaa...Vanhan luostarin pihasta voi laskeutua rotkon pohjalle ja patikoida noin kilometrin verran meren rantaan. Pois on tultava samaa tietä. Patikkamatka on lyhyt, mutta kaunis.

Autoilijat voivat nauttia upeista rotkomaisemista ja serpentiiniteistä ajaessaan Kreetan läpi pohjois-eteläsuunnassa. Tiet kulkevat usein juuri joko rotkojen pohjalla tai reunalla. Monien mielestä koko Kreetan upein rotko on Rethimnonista etelään sijaitseva Kurtalitikos, jonka läpi maantie nykyisin kulkee.

Matkan varrella kannattaa pitää silmät auki, sillä teiden varsilta lähtee usein pieniä polkuja joko alas rotkon pohjalle tai ylös luolille. Yleensä näiden polkujen päästä löytyy pieni kirkko. Moniin paikkoihin liittyy kiinnostavia tarinoita, joten kannattaa tutustua matkareitteihin etukäteen. Hyviä kirjoja autoilijoille sekä muillekin ovat esimerkiksi kirjastosta löytyvät Merja Tuomisen laatimat Kreetan matkaoppaat. Kreetalta löytyy englannin-, saksan- ja ranskankielisiä oppaita niin patikka- kuin automatkalaisellekin. Samarian rotkosta on kirjanen jopa suomeksikin!

Lähteet:
Plimakis, Antonis: Samarian rotko, 1995.
Spatharakis, M: The Samaria Gorge, walker´s guide.
Tuominen Merja: Kreeta, Zeuksen paratiisi, 1985.
Tuominen-Gialitaki Merja: Kreeta, tuulten ja myyttien saari, 1990.



Takaisin Vinkki-sivulle